Minulla on vatsaa, mutta ei se minua häiritse. Minä sen kannan, ei minua kanneta. Minä haluan silitellä omaa vatsakumpuani hyvän ruuan jälkeen, silloin tiedän miksi minulla on vatsa. Se on ruokaa varten, on ihanaa olla kylläinen ja tuntea nälkä kun vatsa juttelee.
Kohtuus kaikessa, myös syömisessä. Mutta miksi tehdä kaikesta ongelma? Se että on vatsa, kertoo muodosta. Onko se ongelma? Ei, sillä Budhallakin on monta muotoa. Yksi on mahakas Budha, Budha joka ei kuulu painonvartioihin.
Vartioiminen sisältää pelkoa, kun vartioidaan ennaltaehkäistään olemassaolevia tai olemattomia uhkia. Painonvartiointi on orjuutta, joka pohjaa pelkoon. Se pohjaa tutkimuksiin, tiettyyn kauneusihanteeseen. Kauneus kumpuaa sisältä, joskus Budhan vatsasta. *_*
Olemisestaan voi nauttia, lihava ja laiha. Olemisen ilo tässä hetkessä, juuri nyt. Se ei vaadi muuta kuin läsnäoloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti