Kanttori katsoo kirkkokansaa. Huono päivä, nuotit hukassa ja monta riitasointua. Hän katsoo alttaritauluun, sieltä kaikuu kysymys. "Etkö rakasta minua?"
Kanttori katsoo kirkkokansaa. Tuntee piston, kun tulkitsee mieltänsä. Tuntee vihaa, joka sulaa. Katsoo jokaista ja sanoo mielessään, "minä rakastan sinua." Kaikki muuntuvat ja kaikki muuttuu, ei ole mitään vihattavaa.
Riitasoinnut, missä ne ovat? Urut soivat nyt rakkauden tähden, tehden uuden maan.
Yksitellen ykseydestä yhteen tullaan, ykseydeksi yhteen mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti