Teitä ja polkuja

Oikea foorumi on tässä ja nyt, tässä hetkessä.

"Sanoittamalla sanatonta" sen voi sanoa kuten "e" sen blogissaan kirjoittaa:

Avautumisen tie 

Elämä kutsuu avautumaan
siihen Rakkauteen
joka jo olet.

(http://olenmitaolen.blogspot.com/)

Smaragdit

Unessa olin tilannut puolisolleni ja itselleni imeskely-smaragdit. Minä laitoin jalokiven suuhuni, se oli melko iso. Imeskelin sitä hetken ja otin sen suustani, näytin sitä puolisolleni. Sen koko oli pienentynyt ja kehoitin häntä laittamaan omansa suuhun. Kerroin sen maistuvan sitruunalta, raikkaalta ja maukkaalta. 

Niin me unessani imeskelimme jalokiviä, jotka maistuivat hyvältä. Elämän pastillit, Rakkautta täynnä. *_* 

Kanttorin vapaapäivä

Kanttori katsoo kirkkokansaa. Huono päivä, nuotit hukassa ja monta riitasointua. Hän katsoo alttaritauluun, sieltä kaikuu kysymys. "Etkö rakasta minua?"

Kanttori katsoo kirkkokansaa. Tuntee piston, kun tulkitsee mieltänsä. Tuntee vihaa, joka sulaa. Katsoo jokaista ja sanoo mielessään, "minä rakastan sinua." Kaikki muuntuvat ja kaikki muuttuu, ei ole mitään vihattavaa.

Riitasoinnut, missä ne ovat? Urut soivat nyt rakkauden tähden, tehden uuden maan. 

Yksitellen ykseydestä yhteen tullaan, ykseydeksi yhteen mennään.

Rakkauden taikaa

Päivä on kuin ihana ikuisuus. Vuosi, vuosikymmenet, vuosisadat ja tuhannet, samaa ikuista hetkeä täynnä on ne vain. Miten aikaan sen sainkaan, miten aika jättänyt minut on? Olen, minä, ihmeellinen.

Mitä sitten, jos seitit minua koristaa. Seitit voi pyyhkiä pois, jos sitten illuusio energisempi ois. Mitä sitten, jos unta en kaipaa. Herännyt kun on, ei halua nukkua lainkaan. Mitä sitten, jos elämäntilanne naurattaa. Se on vain ajanharhaa, ei sinne voi kasvattaa ruusutarhaa.

Kummut hautausmaiden, ei ne vastaa, ei. Hiljaistako siellä on, vai kertooko se ajasta ja sen olemuksesta. Kiireestä nukkua pois? Kummut kerrostuvat; multaa, luita ja kukkiakin ne kasvaa. Elämä on aivan uskomaton, siksi kun se on. Kuolemaa ken kaipaa, kun elämä on.

Aivan kuin tuulet kertoa voisi, on aivan eri olla näin kuin toisin. Toisin olen ollut, kahleissa menneessä ja tulevassa, nykyisyyden pyöveleissä. Kiire kantapäässä, ajatusten vietävissä. Aivan kuin olisin ollut ikijäässä, etsien kesää säässä kuin säässä. Tässä hetkessä on kaikki, kaikki mitä tarvitsee ihminen, ollakseen - olemisestaan iloinen.

Missä on suru, viha ja pelko? Ne kuolee pois, kun oivaltaa ettei kuolemaa ois. Ikuinen elämä, se se on  joka saa aikaan, Rakkauden taikaa.