Eräs ystäväni lähetti minulle lentopostia, jonka nyt laitan tänne Iloksi kaikille lukijoille.
ENKELIN SIIVIN
Unessa, yöllä luokseni tuli Enkeli sanoen: "Saat siipeni minulta lainaksi, kun takaisin tuot ne aamuksi - kas sinuun nämä jo liitin."
En hämmästynyt enkä säikähtänyt, vaan vastaanotin ja kiitin, sillä olinhan unelmoinut niistä ikäni - oli ollut se harras toiveeni, että pääsisin lentämään kerran.
Nyt siivillä Enkelin lensin, kohti lapsuuden maisemia ensin. Oli siivissä voimaa ja kantavuutta, keveyttä, sekä ponnekuutta, joten liitelin joutuisasti, ristiin rastiin - aamuun asti! Tulin paljon täten katselleeksi - suviyöstä yöttömästä nauttineeksi, kun sitten palasin takaisin - luokse odottavan Enkelin, niin silloin heräsin, olin yksin - hurmioituneena ihmetyksin - siipiä vailla - torsona nyt, en ollut lainkaan väsynyt, vaan lennostani kaiken muistin - epäillen päätäni puistin. Olinko todella saanut lentää?
Nyt muistoissani saan paljon huvia, kun katsella voin omia ilmakuvia!
2 kommenttia:
Jospa lennellä noin voisin minäkin,
niin ikionnellinen varmaankin olisin!
Lentäminen on upeata puuhaa - luulisin...
Lähetä kommentti