Ilahdus

Hienoa, tuoreimmassa Yhteishyvä-lehdessä on artikkeli "Tartu hetkeen". Siinä kirjoitetaan tietoisesta läsnäolosta ja siitä miten pääsee nauttimaan elämästä täysillä. Artikkeli pohjautuu mindfulness-ohjaaja Gila Heimosen haastatteluun.

Tietoinen läsnäolo on sekä pysähtymistä hetkeen että hetken hyväksymistä sellaisena kuin se on. Upeaa, että ihmisiä herätellään jo asiakasomistajalehdessäkin. *_*

Tästä Gilan Heimosen yritykseen: http://www.ilonsilta.fi/Gila-Heimonen.php

Iloa silmästä silmään

Näen poikani silmissä ilon, kun hän katsoo minua. Voiko parempaa enää olla, hyvyyttä ei kukaan voi ostaa eikä myydä. Se joko on, tai sitten sitä ei ole.

Verkkokalastus

Sain iloista sähköpostia, keskustelimme verkkokalastuksesta. Jalokalaa on liikkeellä, täällä. Verkossa. Kenties joskus mennään ongelle, kuka tietää? Tietääkö kukaan?

Arka risu

Oikeamieliset puut kasvoivat oikeaoppisen omistajansa valvovan silmän alla. Eräänä myrskyävänä yönä männyistä irtosi neulasia ja oksia. Pieni arka risu huomasi joutuneensa eroon omistaan, keskelle vihamielistä, vierasta ahoa.

Aluksi arka risu oli hiljaa. Mutta vähitellen se alkoi sanoa sanottavansa muille. Iloinen sieni kuunteli. Sekin oli ensin varonut kertomasta mitä todella ajatteli. Kun joku oli vaikkapa alkanut ihmetellä poudan jatkumista, iloinen sieni oli tokaissut: “Pitelee hunajaa housussa.” Arka risu kertoi puolestaan kysyneensä tiedemieheltä, miten voi olla menneisyyttä ja tulevaisuutta, kun ei ole nykyhetkeäkään, paitsi juuri äsken.

Iloinen sieni tunsi aran risun sukulaissielukseen. Arka risu tunsi iloisen sienen sukulaissielukseen. Muu ahon väki leimasi heidät toisinajattelijoiksi, jotkut nimittelivät ja ilkkuivat, jotkut toiset haukkuivat muukalaisiksi.

Syyskylmät tulivat. Kuuraiset aamut enteilivät talven tuloa. Sitten satoi lumen.

Kirjoittaja: Kari Pääskynen

Näyttelijä

Tavatessasi ihmisen, vaikka kuinka lyhyesti, oletko antanut hänelle täydellisen huomiosi? Oletko keskeyttänyt sen mitä olet juuri tekemässä? Oletko lopettanut ajattelun ja suorittamisen, näytelmän roolin jota olet esittämässä?

Ilouutinen, ei sinun tarvitse näytellä. Voit olla täysin vailla itseäsi, näyttelijä voi pitää tauon. Jatkossa tauot pidentyvät, kunnes näyttelijä ilmestyy vain harvoin estradille.

Hetki huomiota riittää herättämään läsnäolevan hetken, se on todellinen. Silloin kun et "näyttele", silloin tulet todelliseksi. Vaihtoehto, joka tuo tietoisuutta ja iloa elämääsi.

Tee empiirinen tutkimus, omakohtainen kokemus on sinulle subjektiivisin. Tutkimuskohteena olet sinä itse, tutkijana syvin itsesi. Silloin objektiivisuuskin osallistuu tutkimukseesi. Objektista tulee subjekti, kenties. *_*