Sain sähköpostiviestin ystävältäni;
"Nyt olen juovuksissa! En viinasta, vaan elämästä. Vedellä täytetty viinapullo käteen, niin kukaan ei pidä mua hulluna :D"
Elämä on parasta huumetta, ikinä...koskessa virtaa elämän vesi! Kuka kosken korvaa, ei ainakaan koskenkorva.
lauantai 21. toukokuuta 2011
tiistai 17. toukokuuta 2011
Tietoista kävelyä sateessa
lähdin kauppaan kävelemään. ulos päästyäni huomasin, että ulkona sataa. päätin lähteä tietoisesti silti. siinä kävellessä huomasin käveleväni erillailla kuin yleensä. kävelin tietoisemmin ja normaalia kevyemmin. jalkani heittivät kengän pohjista lentävän kuraveden eteenpäin, joten pysyin puhtaana.
koulun kohalle saavuttuani huomasin koululaisten reagoivan myös sateeseen, jotkut juoksivat niin että rapa lensi, jotkut hyväksyivät tilanteen ja kävelivät. jotkut huusivat ja kirkuvat. saateessa juostessa itseasiassa kastuu enemmän, ja maasta tuleva lika sotkee vaatteet. tämän olin oivaltanut hetki aiemmin.
kaupan kohalle päästyäni alkoi tulla taivaalta myös rakeita. sekään ei saanut mua juoksemaan, vaikka kauppaan oli vain 50 metriä. kauppasta yllätyksekseni ostin teetä, jota en yleensä osta:) takaisin kotia matka sujui ilman sadetta. tiesin siinä kävellessä, että satoi tai ei, kävely on aina yhtä hienoa! sateessakävely vain on harvinaisempaa, joten ne kävelyreissut muistaa paremmin myöhemminkin:) sateessakävely ei ole rangaistus. se ei myöskään ole likaista touhua tietoiselle. sateessakävely puhdistaa vaatteet, sinut ja aurasi, joten nauttitaan sateesta ja kävelystä :D
(sähköposti nimimerkkillä 'joutsen').
lauantai 7. toukokuuta 2011
Ilahdus
Hienoa, tuoreimmassa Yhteishyvä-lehdessä on artikkeli "Tartu hetkeen". Siinä kirjoitetaan tietoisesta läsnäolosta ja siitä miten pääsee nauttimaan elämästä täysillä. Artikkeli pohjautuu mindfulness-ohjaaja Gila Heimosen haastatteluun.
Tietoinen läsnäolo on sekä pysähtymistä hetkeen että hetken hyväksymistä sellaisena kuin se on. Upeaa, että ihmisiä herätellään jo asiakasomistajalehdessäkin. *_*
Tästä Gilan Heimosen yritykseen: http://www.ilonsilta.fi/Gila-Heimonen.php
maanantai 11. huhtikuuta 2011
Auttamaton Pekka
Tämä tarina, jonka nyt luet tästä,
on kuvaus Pekasta järkevästä.
Hän itsepäinen oli kuin pakana,
mutta pysyi aina sanansa takana:
sanat poikasen nelivuotiaan
näet myöskin tarkoin punnitaan.
Oli Pekka todella järkevä mies,
ihan kaiken hän ties:
politiikan, tyttöjen laitteet fiinit
ja leivosherkkujen vitamiinit.
Mutta ässä-kirjainta kuitenkaan
hän ei oppinut oikein lausumaan.
Tuli sokerista tokeri ja isästä itä.
Mutta Pekka ei voinut auttaa sitä.
Oli Pekka äitinsä mukana
nyt kirkolla Osuuskaupassa,
kun villakoiran näki hän siellä.
Ei sellaista näe kotikylän tiellä.
Ja Pekkakos huudahti: ”Jellona, hui!”
niin että myyjäkin kauhistui.
Pekan äiti nyt lailla äidin parhaan
selitti – laps olis joutunut harhaan:
”Se on koira, lapseni, eikä saa
noin jellonaks sanoa leijonaa”.
”Te on jellona”, tokaisi Pekka vain.
(Voi äitejä tottelemattomain”)
Kotimatkalla äiti siis ankarasti
tästä nuhteli Pekkaa portille asti.
Kun vihdoin päättyi se saarnan pito,
niin Pekka tuumasi: ”Aika ito
te jellona tentään olikin.”
(Voi äitejä, huokaat sinäkin.)
Kun Pekkaa pantiin nukkumaan,
niin äiti puheli murheissaan:
”Nyt taivaan isälle kerro se,
miten paha olit päivällä äidille.
Ei taivaan isäkään sallia vois,
että äidin poika noin ilkeä ois.
Kun anteeksi pyydät sä Jumalalta,
myös päästät äitisi murheen alta.”
Heti aamulla äiti siis Pekalta kysyi
(miten ihmeessä mielessäänkin pysyi
tuo pikkujuttu kaiken yötä,
vaikka äideillä on niin paljon työtä):
”No lapseni, mitä Jumala sanoi,
kun omani häneltä anteeksi anoi?”
Ylen kirkkaat silmät Pekalla on
ja ne kilpaa kanssa auringon
nyt loistivat, Pekka kun haukotteli
ja vastasi: ”Jumala kummatteli
titä kovatti. Näin hänen tanovan kuulin:
Kat hattumpaa, ei hattumpaa,
titä jellonakt minäkin entin luulin.”
(Oiva Paloheimo)
on kuvaus Pekasta järkevästä.
Hän itsepäinen oli kuin pakana,
mutta pysyi aina sanansa takana:
sanat poikasen nelivuotiaan
näet myöskin tarkoin punnitaan.
Oli Pekka todella järkevä mies,
ihan kaiken hän ties:
politiikan, tyttöjen laitteet fiinit
ja leivosherkkujen vitamiinit.
Mutta ässä-kirjainta kuitenkaan
hän ei oppinut oikein lausumaan.
Tuli sokerista tokeri ja isästä itä.
Mutta Pekka ei voinut auttaa sitä.
Oli Pekka äitinsä mukana
nyt kirkolla Osuuskaupassa,
kun villakoiran näki hän siellä.
Ei sellaista näe kotikylän tiellä.
Ja Pekkakos huudahti: ”Jellona, hui!”
niin että myyjäkin kauhistui.
Pekan äiti nyt lailla äidin parhaan
selitti – laps olis joutunut harhaan:
”Se on koira, lapseni, eikä saa
noin jellonaks sanoa leijonaa”.
”Te on jellona”, tokaisi Pekka vain.
(Voi äitejä tottelemattomain”)
Kotimatkalla äiti siis ankarasti
tästä nuhteli Pekkaa portille asti.
Kun vihdoin päättyi se saarnan pito,
niin Pekka tuumasi: ”Aika ito
te jellona tentään olikin.”
(Voi äitejä, huokaat sinäkin.)
Kun Pekkaa pantiin nukkumaan,
niin äiti puheli murheissaan:
”Nyt taivaan isälle kerro se,
miten paha olit päivällä äidille.
Ei taivaan isäkään sallia vois,
että äidin poika noin ilkeä ois.
Kun anteeksi pyydät sä Jumalalta,
myös päästät äitisi murheen alta.”
Heti aamulla äiti siis Pekalta kysyi
(miten ihmeessä mielessäänkin pysyi
tuo pikkujuttu kaiken yötä,
vaikka äideillä on niin paljon työtä):
”No lapseni, mitä Jumala sanoi,
kun omani häneltä anteeksi anoi?”
Ylen kirkkaat silmät Pekalla on
ja ne kilpaa kanssa auringon
nyt loistivat, Pekka kun haukotteli
ja vastasi: ”Jumala kummatteli
titä kovatti. Näin hänen tanovan kuulin:
Kat hattumpaa, ei hattumpaa,
titä jellonakt minäkin entin luulin.”
(Oiva Paloheimo)
lauantai 9. huhtikuuta 2011
perjantai 18. maaliskuuta 2011
Tuulivoimametsä
Taas uusi tuulivoimala tyyppi bongattu. Yhdysvaltalaisen Atelier DNA yrityksen "metsä" koostuu 55 metriä korkeista hiilikuituisista tangoista joissa on keraamisia pietsosähköisiä levyjä. Ne tuottavat sähköä tuulen huojuttaessa niitä. Windstalk-puiston arvioidaan tuottavan yhtä paljon energiaa kuin samanlaajuinen perinteinen tuulipuisto. (http://hezmael.blogspot.com/).
Vedenalainen leija
Sarjassa vihreitä energiantuotanto innovaatioita tänään: Ruotsalainen Minesto on keksinyt laittaa tuulivoiman tuotantoonkin käytetyn leijan veden alle ja jauhaa sähköä vuorovedestä. Turbiinilla varustettu 12 metrinen "Deep Green" leija kiinnitetään merenpohjassa sijaitsevaan ankkuriasemaan. Leija liikku vedessä vuoroveden virtausten mukana. Se reagoi veden liikkeisiin kuten tavallinen leija tuulen muutoksiin ja voi saavuttaa 500 kilowatin tehon. Maanpäällä tuulisuus vaihtelee mutta vuorovesi jauhaa tasaisesti ja varmasti. Leijat on kaapeloitu pohjaan kiinni ja ne eivätkä näy pinnalle mitenkään. Tässä videokin. Aika kätevää.
(http://hezmael.blogspot.com/2011/03/vedenalainen-leija.html).
maanantai 14. helmikuuta 2011
Salat julki
On hienoa, että salaisuuksia nostetaan nykyisin ihmisten tietoisuuteen. Muutos on mahdollinen, koska se on välttämätön. Tässä yhteiskunnassa tapahtuu paljon asioita, joista emme ole olleet tietoisia. Tiedon jakaminen auttaa ymmärtämään, mikä on oikeudenmukaista ja mikä ei. Kiitos Wikileaks, kiitos uusi aika ja Uusi Suomi.
Eikö ole uskomatonta, että Suomessa tapahtuu tällaista?
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/109203-oikeusasiamies-moittii-sairaalan-potilas-joutui-ulostamaan-lattialle
keskiviikko 19. tammikuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)