Juovuksissa

Sain sähköpostiviestin ystävältäni;
"Nyt olen juovuksissa! En viinasta, vaan elämästä. Vedellä täytetty viinapullo käteen, niin kukaan ei pidä mua hulluna :D"

Elämä on parasta huumetta, ikinä...koskessa virtaa elämän vesi! Kuka kosken korvaa, ei ainakaan koskenkorva.

Teitä ja polkuja

Oikea foorumi on tässä ja nyt, tässä hetkessä.

"Sanoittamalla sanatonta" sen voi sanoa kuten "e" sen blogissaan kirjoittaa:

Avautumisen tie 

Elämä kutsuu avautumaan
siihen Rakkauteen
joka jo olet.

(http://olenmitaolen.blogspot.com/)

Smaragdit

Unessa olin tilannut puolisolleni ja itselleni imeskely-smaragdit. Minä laitoin jalokiven suuhuni, se oli melko iso. Imeskelin sitä hetken ja otin sen suustani, näytin sitä puolisolleni. Sen koko oli pienentynyt ja kehoitin häntä laittamaan omansa suuhun. Kerroin sen maistuvan sitruunalta, raikkaalta ja maukkaalta. 

Niin me unessani imeskelimme jalokiviä, jotka maistuivat hyvältä. Elämän pastillit, Rakkautta täynnä. *_* 

Elämän keräily

Samaa elämää olemme kaikki. Kaikki mitä näet, kaikki on samaa elämää kuin sinäkin olet. 

Monet keräilevät asioita. Tavaraa tai rahaa yleisimmin, mutta voisihan sitä kerätä jotain sellaista mikä ei ole ihmisen luomaa. Eikö? Jotain, mikä on lähempänä omaa sisintä itseäsi. Jotain, joka edustaa kauneutta ja rakkautta - itse elämää.

Sanotaan, että puutarhanhoito on yksi kaikkein antoisimmista harrastuksista. Mutta mistä puutarha saa alkunsa? Siemenistä ja sipuleista. Äiti maa on kohtuna elämälle, jonka ne sisältävät.  Kukkaruukkukin käy,  kohdun voi asettaa sinne, tämä ei ole siis vuodenaikaan sidoksissa oleva keräilyharrastus. Niin, tämä ei ole kyllä harrastuskaan - tämä on sulautumista elämään.

Ajatella, minkä tietopaketin yksi pieni siemen kätkee sisällensä. Uskomatonta, ne kaikki ovat meille tarkoitettu. Mitä jos alkaisit keräämään siemeniä, itse elämää. Se on hieno harrastus, elämä.

Rakkauden taikaa

Päivä on kuin ihana ikuisuus. Vuosi, vuosikymmenet, vuosisadat ja tuhannet, samaa ikuista hetkeä täynnä on ne vain. Miten aikaan sen sainkaan, miten aika jättänyt minut on? Olen, minä, ihmeellinen.

Mitä sitten, jos seitit minua koristaa. Seitit voi pyyhkiä pois, jos sitten illuusio energisempi ois. Mitä sitten, jos unta en kaipaa. Herännyt kun on, ei halua nukkua lainkaan. Mitä sitten, jos elämäntilanne naurattaa. Se on vain ajanharhaa, ei sinne voi kasvattaa ruusutarhaa.

Kummut hautausmaiden, ei ne vastaa, ei. Hiljaistako siellä on, vai kertooko se ajasta ja sen olemuksesta. Kiireestä nukkua pois? Kummut kerrostuvat; multaa, luita ja kukkiakin ne kasvaa. Elämä on aivan uskomaton, siksi kun se on. Kuolemaa ken kaipaa, kun elämä on.

Aivan kuin tuulet kertoa voisi, on aivan eri olla näin kuin toisin. Toisin olen ollut, kahleissa menneessä ja tulevassa, nykyisyyden pyöveleissä. Kiire kantapäässä, ajatusten vietävissä. Aivan kuin olisin ollut ikijäässä, etsien kesää säässä kuin säässä. Tässä hetkessä on kaikki, kaikki mitä tarvitsee ihminen, ollakseen - olemisestaan iloinen.

Missä on suru, viha ja pelko? Ne kuolee pois, kun oivaltaa ettei kuolemaa ois. Ikuinen elämä, se se on  joka saa aikaan, Rakkauden taikaa.