On aivan selvää, että ihmisten tekemät pelit perustuvat ahneuteen ja yksipuoliseen voittoon. Joillekin se siis tuo vaurautta rahan muodossa, joiltakin se taasen on pois. Ne harvat sattumat, joita kutsutaan voitoiksi, ovat todellisuudessa häviävän pieni osuus kokonaispotista jonka pelinjärjestäjä saa. Puhutaan promilleista, siis pelaajia, jotka ovat oikeasti voitolla kun aikajanaksi otetaan vaikkapa kymmenen vuotta. Pelaaminen ei rahalla kannata, se pitää ymmärtää. Rahapelit perustuvat siis ahneuteen, jonka kautta pelinjärjestäjä järjestää itsellensä yltäkylläisyyden. Arvaappa, kuinka moni pelinjärjestäjä itse pelaa rahasta! Ei varmasti monikaan, ja se on osoitus siitä, miten typerää touhua tuo on. Jos tunnet, että pelit ovat vieneet sinulta jo tarpeeksi niin irtaudu niistä. Ihanne olisi että kaikki irtautuisivat, sillä jos ei ole pelaajia ei ole pelinjärjestäjää. Yksinkertaista, eikö? Aina kuitenkin löytyy ihmisiä, jotka pelaavat. Minä en ole siinä mukana, sillä minä tiedän pelin säännöt. Ainut peli jolla voit voittaa on toikkaus.
http://hetkismi.blogspot.com/2010/06/pelaa-toikkaus.html
